Nyt on menty jo hyvän matkaa tätä uutta vuotta. Uusi ihana vuosi alkanut taas! Miulla on ollut tää viikko lomaa ja lumitöitä on saanu tehä monena päivänä. Suunnitelmissa on ollu kaivaa lumikengät esille, mutta toteutus uupuu vielä. Enimmät höyryt on kerenny purkaa kolanvarteen.

Fasu on vanhentunu ihan silmissä. Viikko takaperin oli huonompi vaihe ja piti antaa särkylääkettä monena päivänä, mummo paran oli vaikee käydä istumaan ja steppasi takajaloillaan paikoillaan. Nyt on taas korjaantunut onneks. Ei millään pysty etes ajattelemaan sitä, kun tulee aika mummosta luopua. Henki salpautuu jo nyt.

Lyyli kävi tänään luonnetestissä Imatralla.

Pöytäkirjassa seisoo seuraavaa:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu -1 pieni

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Tempperamentti +3 vilkas

Kovuus -2 pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Tulos 142

Vähennys 26

Loppupisteet 116

HYVÄKSYTTY

Mielenkiintoista oli käydä oman koiran kanssa! Nyt osaa vielä paremmin ymmärtää omaa koiraa ja tarvittaessa auttaa sitä. ja kyllä, on Lyylilläkin hermot, vaikka mie oon välillä ollu toista mieltä

Koko piiitkä kesä on menny hurahtanu ja yhtään kirjotusta en oo aikasiks saanu rustattua.

Päällimmäisenä kesästä on jääny mieleen Lyylin kotonta pois olo. Pentuja tulla tupsahti 4 ja neiti oli oikeen reipas mamma heille. Onneksi se aika meni kuitenkin sukkelaan ja olihan miulla lohdutuksena eukku-rouvat täällä kotona seuraa pitämässä. Fasulle oli tiukka paikka, kun pienin laumajäsen uupui, mummo ootteli Lyyliä tulevaks kotiin joka päivä takapihan sivuportin luona, sitä kautta  Lyyli pois lähti.

Kotiintulo tapahtui yllättävän miedosti ilman sen kummempia seremonioita. Normaalit pienet haistelut ja se oli siinä, ei maata kaatavaa riehumista ja kieppumista. Lyyli tais kyllä ite olla aikamoisen väsynyt, kun ensimmäisen vuorokauden suunnilleen vaan nukkui.

Orolla ollaan käyty retkeilemässä mustikanpoiminta ja sienestys puuhissa. Tytöt nauttivat aina niin suuresti, kun pääsevät sinne. Autolla hurautetaan ja sitten vain kuitenkin pienet kierrokset on tehty, koska Fasu ei jaksa mitään pitkiä reissuja. Kerran Fasu jäi mummolle hoitoon ja olin Satun ja pienten likkojen kanssa monta tuntia, ihan hyvin oli "mummoilla" mennyt.

Tänään kävin joka likan kanssa erikseen syksyisestä metsästä nauttimassa. Fasun kanssa on aina yhtä ihanaa kulkea tepsutella. Vilma on kanssa hirmu nätisti ja tykkää, kun hänellä teetättää muutamat seuraamiset ja paikalla olot. Lyylin kanssa olin tosi yllättynyt, kun meillä päin niin tosi harvoin kuitenkaan ketään vastaan tulee ja jos tulee niin yritän aina ensiksi huomata kulkiat, jotta ei vaan ole mitään saumaa, että koirat pääsee ketään säikttelemään. Tänään näin, että naapurit tulee vastaan ja lähin menemään pellolle päin, Lyyli irti tietysti. Ja neiti totteli kuin tottelikin! Mieli olisi niin tehnyt mennä moikkaamaan, mutta ei mennyt.

Fasun silmä pöhöttyi viime viikon lopulla viiruks ja luulin, että silmässä on tulehdus. Varasin ajan Vuoksenniskalle heti maanantai aamuna. Lääkäri värjäs silmän ja yllättäen mitään vikaa ei ollut. Piti alkaa tutkimaan lisää. Silmän alapuolella oli turvotusta. Fasulle piti antaa rauhotuspiikki. Poskesta ajeltiin karvoja ja siihen pistettiin neulalla, ei kuitenkaan märkää tullut ulos. Sitten tutkittiin ienrajaa, mutta siitäkään ei tullut märkää puristeltaessa. Lääkäri alkoi epäilemään, että nyt taitaa olla käärme purrut. Silloin miulle juolahti mieleen, että edellisellä viikolla tytöt oli kaikki kolme normaalilla pissareissulla talon vieressä sillan toisella puolella metän laidassa. Sieltä kuului erikoinen vingahdus. Mie tyhmä en menny ettimään, että mikähän siellä oli ja tytöt tuli ihan tavallisesti ja mitään outoo ei ollut. Eli siellä se kärmes sit varmaan Fasua pisti. Lääkäri sanoi, että kyyn pureman jälkeen turvotus voi tulla vasta monenkin päivän päästä. Koiralle annettiin sitten hoitoa sen mukaan. Tiputettiin ihon alle pussillinen nestettä, pistettiin lyhytvaikutteinen kortisonipiikki, opioidi kipupiikki ja 10 päivän antibiootit kotiin. Ehkä tästä nyt säikähyksellä selvittiin. Kyllä oon syyttäny itteeni, että miks en menny tutkimaan, mutta nyt se on myöhästä jossitella enää.

Alla kuva jossa näkyy ajeltu poski.

Illalla Fasu vähän itkeskeli, mutta seuraavana aamuna oli jo pirtee.

Vilman kanssa nähtiin kyy lenkillä, mutta onneks se ei sentään kiinni käyny.

Vilman alusvillat oli niin maaliman syherössä, että mamma otti ja tilas koneen, jolla hurautettiin kesälook. Aluks otin pisimmällä tallalla, mutta se ei välttäny, niin sitten tehtiin ihan naku. Hirmu nopeesti vaan kasvaa takasin...

Lyylin maha on kasvanu ja ens viikolla pikku-neiti lähtee Riitan luokse.

Onnea kaikille äideille!

Myös koira emoille

Meidän tämä vikkoo on menny vähän plörinäks lenkkien osalta. Just kun miulla oli piiitkä 4 päivän vapaa(myöhänen pääsiinen), niin tulin kipeeks. Tiistaina oli eka vapaa ja silloin tehtiin alta pois pihahommat, haravointi ym. ja 6 tuntia siinä vierähti. Muutamia puita oli kaavettu ja siihen apilan simentä heittelin. Koirat olivat tietysti mukana töissä ja söivät luitaan ja vaan nauttivat olemisesta. Jo illalla saunan jälkeen ihmettelin, et nenä on tukossa, mut aattelin et se on vaan pölyä haravoinnin jälkeen.

Keskiviikkona miulla oli käsittely OMT:ssä ja selkään ja joka paikkaan koski. Se oli sit vaan puolen tunnin juttu, kun ilmeisesti olin sit tulossa kipeeks. ..Ja loppu viikko onkin mennyt petin pohjalla. Mut ompahan saanu levätä.  Hirvee tauti, kun joka paikkaan koski ja koko pää oli täynnä räkää. Ilmeisesti pääsin kuitenkin helpolla, kun ei yskää tullut.

Tänään kävin varovasti tunnustelemassa oloa. Pikku- tyttöjen kanssa kierrettin pellon ympäri. Koko ajan olivat hihnassa, kun on vielä hyvässä muistissa vai sanosko nenässä se, kun edellisinä keväinä ovat pellolla pyörähtäneet lannanlevityksen jälkeen. Hyvin meni kävely, luulin kyllä, et olisvat hilluneet kuin heikkopäiset, mut menivät niin nätisti. Lypykään ei viittiny antaa koko maailmalle äänimerkkejä itestään. Lyyli on oppinut myös ruopimaan paskantamisen jälkeen, näin niin ku, jos se ketään kiinnostaa...

Fasun kävi sitten heidän jälkeen omalla pikkulenkillä. Mummo on sitä mieltä, että aina kun on samaa reittiä metsään menty, niin sitä ei voi muuttaa. Ja mitä sitä muuttamaankaan enää 11 vuoden iässä.

Lyylin pennut varmistui myös. Ultrassa näkyi 3 möhkälettä. Meidän pienestä tulee siis Pikku-Äiti!

Ja niitä onkin ihan tarpeeks jo tälle talvelle ollu. Kivaa kyllä on kun aurinko paistaa, sit kun lauhtuu, niin miten lie näkkyykö aurinkoo taas ollenkaan?

Meijän lenkit on ollu olemattomat ja siitä syystä on kakkispartiota saanu tehä takapihalla harvase päivä. Eilen onneks oli vaan 15 astetta, niin kävin Lyylin ja Vilman kaa kiertää meijerin lenkin. Kivasti meni, mitä nyt pientä ryntäilyä hajujen perään oli. Fasun kanssa kävin sitten pienen lenkin ihan kahestaan.

Polttelis jo kovasti päästä hölkkäämään. Sopivat kelit näyttäs olevan ens viikolla tulossa, jotenka vois heti maaliskuun ekana lähtee varovasti liikenteeseen. Jospa sitä sitten taas joku kaunis päivä pystyis heittämään tuosta vaan laisennurkanlenkin. Se olis kyllä poikaa!

Nyt tänä keväänä otan vyön käyttöön, niin saa molemmat kädet olla vapaana. Viime syksynä se oli sauvakävelyssä tosi hyvä.

Ihana valoilmiö oli tänään taivaalla, harmi vaan, kun se oli jo laskemassa, kun töistä pääsin. Jonkun aikaa kuitenkii saatiin siitä lenkillä nauttia.

Käytiin koko perheen voimin viime viikolla Vuoksenniskalla tohtorilla. Lypykälle tuli rokotukset ja silmä ynnä sydän tarkistus. Kunnossa oli molemmat. Paino oli vaan 9.5kg.

Vilmalta otettiin kilpparinäyte ja mie olin ihan varma, että nyt on jo pyörähtäny liikatoiminnan puolelle. Se pirulainen aina aamulla herättää miut ylös. Viimeistään 9 alkaa vinkuminen. Vastaus kuitenkii näytti vielä liian vähästä, joten annostusta vielä nostetaan portaittain. Tuli vaan mieleen, että mites ne arvot sitten tulkittiin. Miun muistilokeroon on jääny semmonen juttu, että kiinanpystärillä oli kilppariarvot aika alhaset normalistikin?

Fasulla ei mitään ja mummo olikin vain muuten vain ajelulla.

Tänään kävin tekemässä muuttohommia. Sisko meni lomalle 2 viikoks, niin mie oon kissavahtina. Muutin kissat meille ativoihin. Saas nähä miten sujuu... Ja kenen kuono on ensiks ruvella. Kissat majoittu saunaan ja pesuhuoneeseen ja portti on oviaukossa.  Voipi olla, että sillon kun kissat on vapaana, niin koirat on makkarissa varmuuden vuoksi.

Tää mamma teki äkkilähdön toissa viikolla lämpimään. Alle vuorokauden varoitusajalla koitti lähtö stadiin ja siitä sujuvasti Teneriffalle viikoks. Paluu sujui hyvin ja kotona olin viime lauantaina. Etelässä sen verran pisti silmään, että suurin osa kadulla näkyvistä koiruleista oli pieniä kooltaan ja karvat oli ajeltu lyhyiksi. Vain kourallinen isoja näkyi ja niistä ehdottomasti suloisin oli 7kk ikäinen kanarian doggi (mikä se oikee nimi nyt olikaan...), tuleva kahvila-baarin vartija. Nyt vielä pisti ringin juoksuksi, kun narusta irti pääsi.

Monta koiraa lenkkeili myös kadulla ilman hihnaa. Olivat tottuneet ja eivät olleet moksiskaan muista ihmisistä ja eivät onneksi myös jääneet autojen allekaan. Hyvin siis käyttäytyivät. Omia koiria en kyllä uskaltais sitten millään päästää siellä irti, mut myö ollaankin totottu toisenlaiseen meinin kiin. Hatunnosto kuitenkin niille, jotka olivat koiransa opettaneet niin hyvin käyttäytyviksi!

Kotiin tultua huomasin parin päivän viiveellä, että Fasu lupsuttaa toista etujalkaansa hieman ylempää. Olisko tullu mummolle ressi, kun olin poissa tai sit on kipeä. Karvat on harvat siinä kohassa. Tai sitten siihen on joku raapassu ja mummo vaan sen takia nuolee. Kohdassa ei mitään näy lukuunottamatta nuolemisesta johtuvaa punoitusta. Laitoin siihen aluksi vain puuteria  jos kutina hellittäisi ja jättäisi nuolemisen. Fasulla on ennenkin ollut tapana, että jos jotain paikkaa alkaa nuolemaan, niin se voi jäädä päälle ja sit se ei ainenkaan parane... Loputa laitoin siihen huivin suojaksi. Huivi löytyi seuraavana aamuna yllätys yllätys sängyn alta. Eli tilannetta seurataan.

Muutenkin Fasun vanhaksi tuleminen näyttää hypänneen askeleen eteenpäin. Hyppii ihan innoissaan sänkyyn, pihalla ryntää portille(ennen tuli takaoven taakse), rynnii sänkyyn välittämättä jääkö kuka alle(ennen tuli hyvin varovasti jos ylipäätänsä tuli ollenkaan) ja ylipäätänsä vois sanoo, että on vauhdikkaampi ja hilluu enemmän kuin ennen. Oisin kyllä kuvitellu, että olis vaan rauhallisempi ja hitaampi. Mutta kai se aivojen ikääntyminen voi noinkin näkyä? Varsinkin, kun on aina ollut niin harkitsevainen ja rauhallinen.

Vilma on paranemaan päin, on pirtee ja rouva huolehtii itse varsinkin aamuisin, että hänelle muistetaan lääkkeet antaa mikron päällä olevasta purkista...rouva istua päjöttää  siinä mikron edessä ja katsoo niin vaativannäköisenä

Päivä kerrallaan mennään ja yritän muistaa, että joka ikinen päivä minkä saan näiden ihanuuksien kanssa olla on plussaa ja siitä saa ja pitääkin nauttia!

P.S. Se huivi minkä Fasu hylkäsi löysi uuden paikan Lyylin kaulalta. Ja taas katu-uskottavuus lisääntyi!

Eilen se sitten selvisi.

Käytiin siis maanantaina Imatralla ja Vilmaa ei rokotettu. Päädyttiin, että otetaan verikokeet. Lääkäri katsoi Vilman suuhun ja limakalvot olivat vaaleat. Verta ei myöskään meinannut tulla putkeen, joten paineetkin olivat alhaiset. Sanoin kyllä, että verta ei ole muilloinkaan kovin helpolla tullut. Osa tuloksista tuli miltei heti ja niistä selvisi vain, että hemppari oli hyvä ja valkosolut vähän korkeat. Kilpirauhaskokeet tulivat seuraavana päivänä ja niissä selvisi, että Vilmalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkkeet sain hakea samoin tein apteekista ja annoin 2 ekaa tablettia heti. Annostus on aluksi 2 x 2 ja kontrollikokeet otetaan kk tai kahden kuluttua. Tänä aamuna Vilma otti aamulääkkeet ihan paljaaltaan. Hyvä! Viisas koira tietää mitä elimistö tarvitsee...

Kummallista kyllä ja luultavasti kuvitteellista, mutta Vilma oli aivan selvästi jo paljon pirteämpi heti lenkillä. No ei varsinaisesti lenkkiä tehty, mutta jotain kuitenkin. Hevosen kakkakikkareita tutki jo ihan entisen Vilman malliin ja siskojen kanssa juoksenteli ja leikki. Voi olla siis, että menetän vielä monta kertaa hermot...

Lypykän kanssa käytiin illasta kahdestaan kävelemässä "yleisillä paikoilla". Ihan hyvin meni, pientä äänenavausta alkuun oli. Yhtään koiraa taikka ihmistä ei vastaan tullut, joten se siitä harjoittelusta.

Nyt on syystauti saavuttanu miutkii. Kurkku kippee ja nenä tukossa. Onneks on sarvikuono, millä saa rään irtoomaan. Niin potilas en vielä ole, ettenkö koiria olis metässä pystyny käyttämään.

Lyylille kokeilin tässä joku aika sitten sitruunapantaa, mut se ei toiminu...joo syykin selvis eilen.En ollu osannu täyttää sitä ja vielä nolompi oli, et siinä on on/off nappula. Joo pikkusen hävettää.

Eilen laitoin sen virityksen sitten kaulaan ja ulkona olikin sitten pieni sitruunan tuoksu. Jos naapurin koirat haukkui niin ei hillinny yhtään, mut muuten vähän oli hiljasempaa. Nähtäväks jää miten käy.

Vilmalle tuli muistutus rokotuksista ja tänään soittelin aikaa sinne ja muutakin asiaa oli. Ripulia on ollut nyt noin viikon vaihtelevalla koostumuksella. Alkuun sillon kun otin sitä raakaa haimaa, niin se oli jauhettua ja ikinä ei oo meijän Vilmalla sairauden aikana ollu niin normaali pee kun sillon. Seuraavaks otin toisesta autosa, kun siellä oli halvempaa. Otin 5 kilon laatikon ja avatessa selvis, et se ei ollu jauhettuu. Silläkin pee oli normaalia koostumukseltaan, mut välillä oli kaasua koko mökin täydeltä. No sitten ilmavaivatkin meni ohi, mut nyt on sitä löysyyttä ja peessä on limaa. Vilma näyttää jotenkii potilaalta. Sain ajan vasta maanantaille, toivottavasti viikonloppu menee hyvin.